Throwback

Heippa! Arkistoiden kätköistä löytyi vielä yksi julkaisematon postaus, jonka suunnittelin julkaisevani ennen kahta edellistä postausta. Tässä se nyt on:

Hoitotyöstä

Moikka! Pahoitteluni pitkästä postaustauosta. Elämä täällä on hektistä ja aika tuntuu loppuvan kesken. 2 viikkoa jäljellä, vaan!

Olen viettänyt aikaa Care Practitionerien kanssa, eli perus hoidon toteuttavien kanssa. Niin paljon ihmeteltävää. Vaikka työtavat ovat täysin erilaiset suomeen verrattuna, on lopputulos kuitenkin sama. Aseptisuuden puutteita havainneena täytyy myöntää kuinka eri tavalla on oppinut arvostamaan Suomen käytäntöjä.

Vuodepesut tehdään kutakuinkin näin: vatiin laitetaan lämmintä saippuavettä ja pesulappuja. Asukkaan kasvot (kyllä, silmätkin) pyyhitään saippuavedellä ja tämän jälkeen kuivataan pyyhkeellä. Saippuavettä ei siis huuhdella pois. Työjärjestys tietenkin on päästä varpaisiin. Alapesuissa olen havainnut paljon puutteita, sillä intimialueita ei juuri puhdisteta. Suihkussa avustaneena tein myös havainnon että a) nostoliina jätetään alle, b) intimialueita suihkuttaessa pahoitellaan eikä perusteellista pesua tapahdu, c) suihkutuolia ei desinfioida käytön jälkeen vaikka kyseessä olisi yhteinen tuoli.

Käsidesiä ei talossa käytetä laisinkaan. Olen ottanut aseptiikan puheeksi jokaisen kanssa kenen kanssa olen työskennellyt ja avannut Suomen käytäntöjä mitkä on herättänyt ihmetystä ja jopa hilpeyttä. Yhden hullunkurisin vastaus siihen kun kysyin miksei käsidesiä ole; käsidesiä oli, mutta hoitajat eivät enää pesseet käsiään joten se oli epähygienistä. Täytynee myöntää, ei käsipesua silti tapahdu jokaisen asukaskontaktin jälkeen. Asukkaille laitetaan myös voimakkaasti hajusteita, esim. deodorantti, jota suihkitaan vaatteisiin sekä jopa intimialuille.

Vaikka edellämainitut käytännöt ovat herättäneet hämmennystä, kuten sanoin, lopputulos on silti sama. Asukkaat saavat ruokansa (ja täällä ei nestehukasta pelkoa, ette ikinä usko kuinka paljon teetä ja kahvia menee päivässä), kaikki ovat puhtaissa vaatteissa ja kaikki ylös nousevat pääsevät ylös. 
Mutta on yksi suuri asia josta Suomi voisi ottaa mallia, nimittäin asukkaiden kohtelu ja viihtyvyys.

Asukkaita kohdellaan arvokkaasti mutta silti rennolla otteella. Asukkaat tietävät paljon hoitajien elämästä ja ei ole kummallista jos hoitaja puhuu perjantai-illan riennoista tai vastaavista ''epäammattimaisista'' asioista, sillä hoitajat (carerit tarkoitan) ovat suuri rooli asukkaiden elämää ja he tekevät asukkaiden päivät. Heillä on ainutlaatuinen side keskenään. Asukaskansioista löytyy mm. lempi puheenaiheet, mistä ei tykkää puhua, lempiruuat, menneisyys ja muuta huomioitavaa. Esimerkkinä yhdellä asukkaalla lukee myös omalla seinällään ettei häntä saa kohdella säälivästi tai ''hösäävästi''. Ja koska täällä on suuri arvoportaikko carerien ja hoitajiien välillä, carerit pitävät tiiviisti yhtä. He ovat tiivis yhteisö ja viettävät myös paljon aikaa keskenään vapaalla.

Tässä muutamia mainitakseni. Tekstin tarkoitus ei ole aliarvioida tai negatiivisessa valossa arvioida työtapoja vaan kertoa havainnoista ja eroista Suomen hoitotyöhön. Seuraavassa postauksessa havaintoja fysioterapiasta ja viriketoiminnasta.

Elina

C2 Vertebra

Kuten edellisessä mainitsin, olen siis istunut muutamia päiviä yhdessä huoneessa.

Syy tähän on että huoneen asukas on muutama vuosi takaperin halvaantunut kaulasta alaspäin kaatumisen seurauksena eikä hän enää pysty hengittämään itse. Asukas pystyy puhumaan mutta hengittäminen tapahtuu trakean ja ns. ''hengityskoneen'' kautta.

Asukkaan huoneessa seurataan happisaturaatiota, verenpainetta ja ruumiinlämpöä sekä liman eritystä. Happisaturaation tippuessa alle 88 otetaan hengityskone irti ja annetaan lisähappea ambu bagilla (saa auttaa, mikä tämä on suomeksi) sekä annetaan hierontaa rintaan (joka näyttää todella aggressiiviselta, mutta tämän idea on matkia yskää). Happisaturaatio nousee tällä useimmiten ja tämä toistetaan niin monta kertaa kun tarvetta. Yleensä tässä yhteydessä tehdään myös limaimua. Havaintoni tästä kys. toimenpiteestä on että mielestäni katetria laitetaaan trakeaan todella pitkälti. Olen kysynyt monesti miksi sitä laitetaan niin pitkälti, niin vastaus on ollut että sitä voi laittaa niin pitkälle kun joku henkitorvessa tulee vastaan... Katetri laitetaan myös toistamiseen trakean sisälle kun imu on päällä, auts.

Verenpaineen seuranta on todella oleellista sillä se kertoo uskommattoman paljon asukkaan tilasta. Kivusta, hengitysvaikeudesta, huonosta asennosta, vatsavaivoista yms. Verenpaineen ollessa korkea tehdään tsekkaus että onko asento ok, muutetaan tarvittaessa, eihän esim. varpaankynsi paina mikä aiheuttaa kipua, onko vatsan toiminta normaalia sekä onko tarvetta limaimulle.

Ruuminlämpöä on seurattava sillä asukkaan keho ei voi säädellä ruumiinlämpöä. Siksi myös huone tuntuu kuumalta ja tunkkaiselta sillä alilämpö on todellinen uhka.
Tässä kys. huoneessa olen saanut käyttää ambu bagia, avustaa aamupesuissa, painella vatsaa vatsantoimituksen yhteydessä, avustaa nostoissa ja tsekata koneiden asetuksia. Trakean vaihdon suorittaa aina hoitaja joten tätä en ole päässyt tekemään. Samoin kun PEG-ruokintaan en ole saanut osallistua.

Seuraava postaus on varmaan viimeisimpiä sillä kotiinlähtö häämöttää. Kerron hieman tuntemuksia vaihdosta ja miten muuten elo täällä on sujunut

Elina

Physio & social activites

Terveiset todella tuulisesta Walesista.

Internet yhteyden kanssa on ollut ongelmia joten anteeksi pidempi postaustauko. Mutta nyt back in business. Aika on lentänyt ja takana on viimeinen viikonloppu Wrexhamissa, apua! Postausideat ovat ollut hieman vähissä sillä työ on todella hohun jakson kaltaista emmekä saa työskennellä yksin sillä UK:n lainsäädännöt hoitotyössä on erilaiset. Pyrin silti puristamaan irti vielä loppuhetken havainnot. Tämä postaus käsittelee fysioterapiaa sekä viriketoimintaa.

Vietin pari päivää talon fysioterapeutin kanssa, jonka aikana sain kuulla paljon erilaisista sairauksista, ennusteista, edistyksestä ja nähdä omin silmin onnistumisia.
Talon oman fysioterapeutin seuraan liittyi myös toinen fysioterapeutti talon ulkopuolelta.
Pitkin päivää kävimme joko asukashuoneissa tekemässä liikeharjoituksia tai asukas tuli pieneen fysiohuoneeseen jossa oli rollaattoreita, seisomatukia, erilaisia välineitä joilla voi tehdä liikeharjoituksia ja ns. seisomapöytä johon asukas laitetaan ja nostetaan seisoma-asentoon (hyvä halvaantuneilla). Sain myös osallistua toimintaan ja avustaa liikeharjoituksissa. Fyssaripäivä oli toiminnan täytteinen mutta todella kuntoutuspainotteinen. Oli kuitenkin mukavaa nähdä myös fysioterapeutin toimintaa.

Enemmän päiviä olen viettänyt viriketoiminnassa. Parina päivänä olen käynyt asukkaiden kanssa ostoksilla iltapäivästä Wrexhamin ulkopuolella, pelannut paljon dominoa, seurannut zumbaa, taidetta ja muuta aktiviteettia, kaivertanut elämäni ensimmäisen kurpitsan Halloweenin alla sekä ennenkaikkia oppinut asukkaista uskomattoman paljon. Viriketoiminta ei suinkaan ole vain paikallaan istumista ja höpöttelyä. Asukkaiden lounasaikaan virikeohjaajat avustavat ruokailussa (syöttämiset yms). Viriketoiminta on ollut ennenkaikkea todella antoisaa kielitaidon paranemisen osalta!

Seuraavassa kerron vähän miksi olen istunut päiviä 7 tuntia lähemmäs 20-asteisessa yhdessä ja samassa huoneessa..

Elina