''How are you?''

Yleisesti hieman kuulumisia täältä.

Voi kuinka rakastankaan tätä kulttuuria! Aina moikatessa on hyvä kysyä kuulumiset. Täällä ihmisiä oikeasti kiinnostaa mitä sinulle kuuluu. Jos seisoskelemme yksin töissä niin ei tarvitse kauaa odotella kun joku kysyy ''Is everything alright my love?''
On myös ihanaa kuulla aamulla ensimmäiseksi yövartijalta ''Good morning darling!'' -toivotus. Ihmiset ovat myös hyvin avoimia, uteliaita ja ennenkaikkea auttavaisia täällä. He ovat aina valmiita tarjoamaan apuaan ja auttamaan parhaalla mahdollisella tavalla. (Havainto: junissa, busseissa, junalaitureilla yms on pienet kyltit joissa kehoitetaan antamaan istumapaikka vammaisille sekä vanhuksille, mutta täällä se on jokatapauksessa itsestäänselvyys.)

Yksin- ja yhteiselo sujuu täällä todella hyvin. On itseasiassa mukavaa kun oma elämä on ns. kuplassa olemista, sillä se että kommunikaatiokieli on englanti, viikolla käydään töissä ja ehkä suurin huolenaihe tällä hetkellä on se, että mitä söisi huomessa on elämäni juuri nyt. Olen kyllä yhteydessä paljon kavereihin ja perheeseen suomesta mutta parhaani mukaan kehittelen täälläkin kaverisuhteita.

Asumme asuntolassa seitsemännessä kerroksessa, ja hupaisaa kyllä, minun ja J:n lisäksi täällä asuu 2 muuta tyttöä jotka kummatkin opiskelevat jollain tavalla terveysalaa (en oikein saanut kiinni pitkästä tutkintonimen rimpsusta..) sekä myös yksi terveysalan opiskelija (aiempi tutkinto hammaslääkäri) päiväopiskelee meidän yhteisissä tiloissa.
Yhteen heistä olemme J:n kanssa tutustunut paremmin. Hän jätti meille lauantai-iltana ruokaa mikä sai suurin piirtein kyyneleet kihoaaman silmiin ''kunnon ruokaa, vihdoin!''. Joten vastapalvelukseksi toin hänelle eilen suklaata kun kävin huoltoasemalla ja söimme yhdessä minun ja J:n tekemiä tortilloja.


Tänään vietin päiväni Suen kanssa viriketoiminnassa. Aamulla meillä kävi musisoimassa sellisti/pianisti sekä viulisti. Se muistutti hieman musiikkiterapiaa. He soittivat klassisia kappaleita sekä saimme asukkaiden kanssa pieniä instrumentteja joilla pääsimme improvisoimaan sekä leikkimään kapellimestareita. Suomessa palvelutalot voisivat tehdä yhteistyötä esim. musiikkiopistojen kanssa, sillä musiikin vaikutus on aivan uskomaton. Muutama asiakas oli unessa/muissa maailmoissa tuoleissaan tuokion aikana mutta kun musiikki alkoi soimaan, he aktivoituivat osallistumaan ja kuuntelemaan. Myös edellämainittu soittimilla improvisointi toimii eräänlaisena kommunikointikeinona.

Lounge

Loungessa on myös undulaatteja

Lounaan jälkeen alkoi tuolizumba mikä oli aivan uskomattoman hauskaa ja vetäjä oli ihan huippu! Tämän jälkeen alettiin viemään asukkaita takaisin ja minä istahdin muutaman asukkaan ja teekupin kanssa alas pelaamaan melkein tunniksi dominoa. Olen yrittänyt ottaa hyötyä irti mahdollisesta ''vapaa-ajasta'' töissä viettämällä sen asukkaiden kanssa, sillä he ovat uskomattoman kärsivällisiä, ymmärtäväisiä ja ystävällisiä joten heidän kanssaan kielitaito karttuu ja oppii uutta kaikesta.

Viimeyönä uni ''hieman'' katkesi, sillä kahdelta alkoi soimaan palohälytys. En ole koskaan eläessäni kuullut missään niin kammottavaa ja kovaa ääntä. Muistutti lähinnä ilmahälytystä tai tsunamivaroitusta.. Ei siinä auttanut kun ottaa puhelin, passi ja lompakko kainaloon, hakata kerroksen ovet läpi ja juosta seitsemännestä kerroksesta alas. Kaikki kerroksestamme pääsi ulos hyvin ja puolen tunnin jälkeen hälytys kuitattiin pois (lue: mykistettiin). Kyllä sitä säikähti, varsinkin kun olin ennen nukkumaanmenoa ajatellut että miten poistua rakennuksesta jos esimerkiksi kolmannessa kerroksessa kirjaimellisesti palaisi. Tänne ei saapunut minkäänlaista paloautoa taikka poliisia, joten kun pääsi takaisin nukkumaan oli hieman turvaton olo.
Loppu hyvin, kaikki hyvin sillä joku oli vain innostunut käristämään pekonia ensimmäisessä kerroksessa keskellä yötä.

Muuten täällä on todella viihtyisää, arki pyörii niinkuin Suomessa ja näkee sekä kokee paljon uusia unohtumattomia asioita.

Näkymä huoneeni ikkunasta aamulla

Kirkko keskustasta

Työmatkalta

Elina

Medication care

Tässä hieman havaintoja lääkehoidosta

Täällä on selvä jaoittelu työtehtävissä. Lilapaitaiset ovat opiskelijoita, siivoojia tai muita apulaisia. Pinkkipaitaiset (naiset) ja vaaleansinipaitaiset (miehet) ovat care practitionereja ja sinipaitaiset hoitajia. Care practitionerit kuivittaa, syöttää, pukee yms ja hoitajat vastaavat ainoastaan lääkehoidosta. Minä vietin tiistain John nimisen vanhemman hoitajan kanssa lääkehoidon merkeissä. John on toiminut hoitajana jo 40 vuotta!

Kaksi hoitajaa jakavat aamulääkket. Heillä on nimitetyt asukkaat joille he jakavat. Käytössä heillä on pieni tarjotin ja iso kärry jossa lääkkeet ovat ja isot kansiot jossa on reseptit/lääkelistat.
Lääkelistaan merkitään kynällä piste lääkkeen kohdalle joka on kippoon laitettu ja kun asukas on lääkkeensä ottanut, merkitään listaan se rastilla. Mikäli asukas kieltäytyy ottamasta lääkkeitään, se merkitään R -kirjaimella (refused). Tämä edellämainittu piste - rasti tapa on vain yksi monista tavoista. Jotkut eivät laita pistettä muistutukseksi että on ottanut kippoon kyseisen lääkkeen
Sain muuten itse antaa muutamalle asukkaalle lääkkeet p.o., se on paljon se!

Lääkkeet otetaan yhteen lääkekippoon (nestemäiset omiinsa) ja mukaan otetaan myös lusikka jos lääkkeet täytyy antaa suoraan suuhun. Lusikat menevät aina pesuun mutta kaikki lääkkeet jaetaan tästä yhdestä ja samasta lääkekiposta, ilman että sitä huuhdellaan välissä. Kärry myös otetaan mukaan josta lääkkeet otetaan. Huomasin, että kyseisessä menetelmässä tulee paljon edes-takas juoksua (kestävä kehitys huom). Lääkkeitä myös käsitellään paljain käsin.

Laastarit ja tyhjät insuliinikynät laitetaan särmäjäteastiaan, kuten tietysti myös neulat.
Pillerikierroksen jälkeen tehdään vielä laaastarikierros. Lääkehuoneessa (en käyttäisi sanaa lääkkeidenjakohuone sillä lääkkeitä ei jaeta siellä) on huumaavat lukituissa kaapeissa ja heillä on käytössä todella simppeli kirja johon merkitään asukas, lääke, paljonko annetaan, kuka antaa, kuka tarkistaa ja kuinka paljon jäänyt jäljelle sekä tietysti päivämäärä. Lääkekärryssä on lääkepaketit joissa on pienet reseptilappuset joissa lukee asukkaan nimi mutta heillä on myös apteekista tilattuja läpipainopakkauksia missä on tiettyä lääkettä.

Huumausainekirja, joka tilataan apteekista.

Läpipainopakkaus

Valmistenimissä on täällä muuten eroavaisuuksia. Silmääni osui nämä:
Marevan - Warfarin
Furesis - Furosemide
Diapam - Diazepam

Aamukierroksen jälkeen aletaan valmistelemaan päivälääkekierrosta jonka jälkeen on muiden juoksevien asioiden hoitamista, kuten esimerkiksi asukaskansioiden päivitystä.

Seuraavassa postauksessa kuvia työmatkalta, Pendinestä sekä yleisiä kuulumisia.

Elina

Finally here

Greetings from rainy Wales!

Lensimme lauantaina Lontooseen jossa yövyimme yhden yön. Aamulla kun meni hotellin portaille istumaan aamuteen kanssa niin valehtelematta sydän pakahtui. Noh, ei siinä auttanut kun pakata kimpsut ja kampsut, suunnata kohti aamiaista (english breakfast, CHECK!) ja siitä Eustonin juna-asemalle. Muutaman junavaihdon jälkeen saavuttiin eilen asuntolalle. Autossa saimme kuulla, että asuntola ei ole sama kuin viime vuoden vaihtareilla mikä oli pieni yllätys. Meidän asuntola on loppupeleissä hyvin viihtyisä, yllättävän rauhallinen ja lähempänä Pendine Parkia.

Tracy haki meidät aamulla klo 10 asuntolalta töihin ja pienen juttutuokion jälkeen Terri haki meidät ja esitteli meille taloa, joka totta tosiaan on sokkelomainen ja iso mutta ennenkaikkea äärimmäisen kodikas ja kaunis. Tämän jälkeen menimme omien ohjaajiemme mukaan. Itse vietin loppupäiväni hoitaja Josien kanssa joka oli todella mukava ja ymmärtäväinen. Pakko myöntää, kielitaito hieman tuppaa loistamaan poissaolollaan mutta hiljaa hyvä tulee. Silti sain hyvää palautetta sosiaalisuudestani.

Ehdimme touhuamaan kahdessa asukashuoneessa, joissa kummatkin asukkaista oli PEG-ruokintaisia. Toisella heistä oli Parkinssonin tauti ja toisella harvinainen motorinen neurologinen sairaus. Näin kaksi eri tyyliä antaa lääkkeet PEG-letkun kautta. Ennen päivän päättymistä sain selata hieman myös potilaskansioita, mistä muuten löytyi lääkelistat. Paljon samoja valmistenimiä kuin Suomessa.

Mainittakoon myös että ihan ensimmäisen päivän kunniaksi sain myös olla kahden yhden asiakkaan kanssa. Käytävällä käveltyäni kuulin huoneesta ''nurse, nurse!' jossa vanhempi rouva kovasti tahtoi tuolista sänkyyn. Asialle en juuri voinut mitään muuta kun vain jututtaa rouvaa ja hän näytti olevan hyvillään siitä ja hyvin kiinnostunut kun kerroin olevani Suomesta.


Havaintoja:
-Eniten ihmetystä loi ettei käsidesiä löytynyt juuri mistään. Itselläni on oma mukana, mutta työpaidassa eikä -housuissa ole taskuja ( --> uusien housujen ostoon siis).
-Suomessa kun teen töitä niin omassa keikkapaikassani asukas painaa hälytysnappia, niin hälytys ohjautuu hoitajan mukana kantamaan työpuhelimeen kunnes hoitaja vastaa ja kuittaa hälyn. Pendinessä hälytys soi koko kerroksessa korkeana ujeltavana äänenä ja asukashuoneen yläpuolella palaa punainen valo kunnes hoitaja kuittaa kutsun. Kuitenkin hälytys saattaa soida kauemminkin mikä tuntuu näin alkuunsa korvissa sangen epämiellyttävältä johon kuulemma kyllä tottuu. Yhden päivän ajalta havainnon tehneenä asukkaat soittavat hoitajaa huomattavasti harvemmin kuin Suomessa. (Alakerrassa on ~60 huonetta joten on ymmärrettävää että hälytys soi suhteellisen tiheään tahtiin).


Saimme wifi-yhteyden vasta eilen, joten siksi postaus tulee jäljessä. Pidetään sormet ristissä että yhteys pysyy seuraavat 7 viikkoa... Seuraava postaus käsittelee lääkehoitoa ja sisältää myös kuvia.

Elina

2 days left

Täällä kirjoittaa 18-vuotias lähihoitajaopiskelija, joka opiskelee Hyvinkäällä Hyriassa. Niinkuin banneri kertoo, tottelen nimeä Elina ja minun olisi määrä valmistua 2016 keväällä sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisalasta.
Lähden suorittamaan (pitkäaikaissairaan potilaan hoitotyön) 7 viikon työssäoppimisjaksoa Iso-Britanniaan, Walesiin Wrexhamiin.

Lennämme J:n kanssa Lontooseen 3.10 lauantaina päivästä, jossa majoitumme yhden yön hotellissa. Siellä hetken ihmeteltyämme jatkamme junalla Wrexhamiin. Työt aloitamme maanantaina. Lähtöä ja TOP:ia odotan jännitynein ja pelon sekaisin tuntein. En millään jaksaisi odottaa että pääsen näkemään miten hoitotyötä toteutetaan Iso-Britanniassa sekä kaikkia mahdollisia kulttuurillisia eroja.

Ensimmäinen postaus jääköön lyhyeksi, blogin avaukseksi, sillä pakkaaminen ja muut viime hetken järjestelyt odottaa. Palaan asiaan paikan päällä, huh!

Elina