Finally here

Greetings from rainy Wales!

Lensimme lauantaina Lontooseen jossa yövyimme yhden yön. Aamulla kun meni hotellin portaille istumaan aamuteen kanssa niin valehtelematta sydän pakahtui. Noh, ei siinä auttanut kun pakata kimpsut ja kampsut, suunnata kohti aamiaista (english breakfast, CHECK!) ja siitä Eustonin juna-asemalle. Muutaman junavaihdon jälkeen saavuttiin eilen asuntolalle. Autossa saimme kuulla, että asuntola ei ole sama kuin viime vuoden vaihtareilla mikä oli pieni yllätys. Meidän asuntola on loppupeleissä hyvin viihtyisä, yllättävän rauhallinen ja lähempänä Pendine Parkia.

Tracy haki meidät aamulla klo 10 asuntolalta töihin ja pienen juttutuokion jälkeen Terri haki meidät ja esitteli meille taloa, joka totta tosiaan on sokkelomainen ja iso mutta ennenkaikkea äärimmäisen kodikas ja kaunis. Tämän jälkeen menimme omien ohjaajiemme mukaan. Itse vietin loppupäiväni hoitaja Josien kanssa joka oli todella mukava ja ymmärtäväinen. Pakko myöntää, kielitaito hieman tuppaa loistamaan poissaolollaan mutta hiljaa hyvä tulee. Silti sain hyvää palautetta sosiaalisuudestani.

Ehdimme touhuamaan kahdessa asukashuoneessa, joissa kummatkin asukkaista oli PEG-ruokintaisia. Toisella heistä oli Parkinssonin tauti ja toisella harvinainen motorinen neurologinen sairaus. Näin kaksi eri tyyliä antaa lääkkeet PEG-letkun kautta. Ennen päivän päättymistä sain selata hieman myös potilaskansioita, mistä muuten löytyi lääkelistat. Paljon samoja valmistenimiä kuin Suomessa.

Mainittakoon myös että ihan ensimmäisen päivän kunniaksi sain myös olla kahden yhden asiakkaan kanssa. Käytävällä käveltyäni kuulin huoneesta ''nurse, nurse!' jossa vanhempi rouva kovasti tahtoi tuolista sänkyyn. Asialle en juuri voinut mitään muuta kun vain jututtaa rouvaa ja hän näytti olevan hyvillään siitä ja hyvin kiinnostunut kun kerroin olevani Suomesta.


Havaintoja:
-Eniten ihmetystä loi ettei käsidesiä löytynyt juuri mistään. Itselläni on oma mukana, mutta työpaidassa eikä -housuissa ole taskuja ( --> uusien housujen ostoon siis).
-Suomessa kun teen töitä niin omassa keikkapaikassani asukas painaa hälytysnappia, niin hälytys ohjautuu hoitajan mukana kantamaan työpuhelimeen kunnes hoitaja vastaa ja kuittaa hälyn. Pendinessä hälytys soi koko kerroksessa korkeana ujeltavana äänenä ja asukashuoneen yläpuolella palaa punainen valo kunnes hoitaja kuittaa kutsun. Kuitenkin hälytys saattaa soida kauemminkin mikä tuntuu näin alkuunsa korvissa sangen epämiellyttävältä johon kuulemma kyllä tottuu. Yhden päivän ajalta havainnon tehneenä asukkaat soittavat hoitajaa huomattavasti harvemmin kuin Suomessa. (Alakerrassa on ~60 huonetta joten on ymmärrettävää että hälytys soi suhteellisen tiheään tahtiin).


Saimme wifi-yhteyden vasta eilen, joten siksi postaus tulee jäljessä. Pidetään sormet ristissä että yhteys pysyy seuraavat 7 viikkoa... Seuraava postaus käsittelee lääkehoitoa ja sisältää myös kuvia.

Elina